Virallinen nimi: | Lumiaava | Syntynyt, ikä: | 03.01.2018, 8v |
Rek.nro: | VH18-018-0063 | Rotu: | Suomenhevonen |
Säkäkorkeus, väri: | 162cm, vprt | Sukupuoli | Tamma |
Kasvattaja / tuoja: | evm / farga | Omistaja: | Enni, VRL-09601 |
Painotuslaji: | Yleispainotus | Koulutustaso: | Vaativa B, 110cm, CIC1, noviisi |
i. Aavekonsti evm sh |
ii. Ahtikas evm sh, |
iii. evm |
iie. evm | ||
ie. Kipinäkuuro evm sh |
iei. evm | |
iee. evm | ||
e. Louna evm sh |
ei. Lumilordi evm sh |
eii. evm |
eie. evm | ||
ee. Milena evm sh |
eei. evm | |
eee. evm |
i. Aavekonsti oli haluttu nimi siitoksessa. Erisukuinen, mutta suorituskykyinen ja hyvärakenteinen ratsuori ei ollut mikään itsestäänselvyys, niitä ei paljoa löytynyt, ja nämä ominaisuudet tekivätkin Aavekonstin jälkeläisistä vähemmän erisukuisia. Orin ollessa suomenhevosten kermaa ja haluttu siitoksessa, vaiettiin sen yhdestä ominaisuudesta, hankalasta luonteesta. Ovatko orin jälkeläiset hankalaluontoisempia kuin muut, siitä ei ole tietoa, mutta ihan menestyneitä jälkeläisiä se ainakin on jättänyt. Liinaharjainen raudikko viettää nykyään rauhallisia eläkepäiviä Virolahden perukoilla omistajansa kanssa, ja nykyisin sitä voisi sanoa ihan leppoisaluontoiseksi.
ii. Ahtikas ei välttämättä ollut se kaikista kovin suoritushevonen, mutta punaruunikon orin liikkeet olivat vertaansa vailla. Ei sitä koskaan kantakirjattu tai se aluetasoa korkeammalla startannut, mutta jotenkin se silti päätyi parinkymmenen tammanomistajan orivalinnaksi, ja tätä oli hankala uskoa pelkästään aluekarkeloissa esitettyjen nättien liikkeiden ansioksi. Sitä se kai oli, ja myöhemmin tammanomistajat ovat saaneet olla tyytyväisiä orivalintaansa, Ahtikkaan varsoista kuoriutui monista isäänsä menestyneempiä ratsuja. Ahtikas oli samalla perhehevonen, se opetti omistajansa kaksoistytöt hevostelun saloihin. Sen luonne oli täysi kymppi, pikkulapsiakin se seurasi kuin koira, ilman hyvin orimaista ulkonäköä se olisi mennyt tuikitavallisesti pullamössöruunasta.
ie. Kipinäkuuro oli epäonnistuneen värijalostuksen tulos - ruunivoikko ori yhdistettiin rautiaanpäistärikköön tammaan ja toivottiin parasta, mutta tulokseksi saatiin tuikitavallinen raudikko. Rakenteeltaan vähän epäsopusuhtainen ja liikkeiltään korkeintaan keskiverto tamma päätyikin erään perheenäidin harrastuskaveriksi, Kipinäkuuro toimi niin ajaen kuin ratsailta, se osasi kaikki mahdolliset maasta käsin tehtävät temput ja sai pari varsaakin. Luonteeltaan se oli ehdoton ykkönen, lempeämpää hevosta sai hakea. Sen siitoskäytölle ei ollut muita perusteita kuin mukava väri, mutta hieman yllättäen sen molemmista varsoista tuli suomenhevosten mestaruustason ruusukehaita. Tamma menehtyi 21-vuotiaana yllättäen tulleeseen kaasuähkyyn.
e. Louna oli laadukas monitoimitamma. Se ei koskaan ollut kilparatojen kuningatar, mutta kilpaili omalla tasollaan kiitettävästi, aluekilpailuissa ja pikkukansallisissa ruusukkeita netoten, näyttelyistä ykköspalkintoja silloin tällöin nappaillen, mutta tavallisesti vahvoja kakkosia rohmuten. Parhaimmillaan punarautias oli kuitenkin siitostammana, se varsoi kaikenkaikkiaan kuusi varsaa. Näistä varsoista jokaisesta tuli jotakin, yksikään ei jäänyt pihakoristeeksi, vaan päätyi käyttöön ja näyttöön. Jokaisen hevosenomistajan unelmatamma viettää yhä eläkepäiviään kasvattajansa hoteissa, ja lauman kuningatar nauttii nuorempiensa komentamisesta.
ei. Lumilordi oli nuorena tuttu näky harjoitusraveissa, ravit olivat orille harrastus, sillä ei siitä oikeksi ravuriksi ollut. Kuusivuotiaana omistajanvaihdoksen myötä orin elämän suunta kuitenkin muuttui, ja siitä taiottiin muutamassa vuodessa ihka aito ratsu. Kymmenvuotiaana luonteeltaan fiksu ja rauhallinen ori kirjattiin kantakirjaan ratsusuunnalle ja samana vuonna se esiintyi myös kansallisen tason suomenhevosluokissa esteillä. Varsoja se sai nelisenkymmentä, niistä tuli lähinnä tuiki tavallisia harrasteputteja, mutta mukaan mahtui myös siitostammaa, kansallisen tason ratsua ja yksi menestynyt ravurikin. Lumilordi menehty
ee. Milenaa kuvaillessa ensimmäisenä tulee mieleen sana nätti. Vaaleanrautias liinaharja pitkillä jouhilla - ei sitä turhaan kuvailtu Merja Jalon klassikkohevoskirjojen Pipsaksi. Esteitäkn se hyppäsi mielellään, vaikka sillä hyppääminen ei aina ollutkaan niin nautinnollista, jarrujen toimimista ei aina voinut taata. Hyppytekniikkaa tai ponnistusta tammalta ei kuitenkaan puuttunut, ja se esiintyi useampaan kertaan hyvällä menestyksellä suomenhevosten estemestaruuksissa. Siitokseen tamma siirtyi vasta 14-vuotiaana, mutta osoittautui hyväksi emätammaksi, ja sai yhteensä kolme varsaa helppojen tiineyksien päätteeksi. Tamman elämän päätti loukkaantuminen laitumella sen ollessa 19-vuotias, toisen hevosen potkun seurauksena.
© miivi
o. Viilokki | 12.11.2020 | i. Vorlokki | Haltiasalo, VRL-13283 |
o. Varsan nimi | 00.00.2018 | i. Vanhemman nimi | Omistaja |
KRJ-kouluratsastus - 40 sijoitusta joista kuusi voittoa |
|
|
ERJ-esteratsastus - 40 sijoitusta, joista 11 voittoa |
|
|
KERJ-kenttäratsastus - 40 sijoitusta, joista kahdeksan voittoa |
|
|
VVJ-valjakkoajo - 0 sijoitusta, joista 0 voittoa |
|
|
Päiväkirjamerkintä