Teilikorpi

Alkukäynnit tulivat mukavasti, kun kävelimme läheiselle pellolle, jossa otimme verryttelyksi hieman kouluosuuden juttuja. Pyysin Enniä rajaamaan mielessään pellolle rajat, teimme tällä alueella ravissa ihan perusjuttuja - ympyröitä, keskihalkaisijalle ja lävistäjälle lisättyä ravia, pysähdyksiä muutama kappale ja siirtymisiä askellajista toiseen. Kettu vaikutti oikein mainiolta ajettavalta, mutta pysähdyksissä se ei oikein päässyt loistamaan, vaan otti aina askeleen eteen tai taakse. Kehotinkin Enniä jatkamaan tamman kanssa paikallaan seisomisharjoituksia.

Tylsän pellolla suhailun jälkeen Kettu näytti olevan hieman turhankin innoissaan, kun suunnistimme metsään traktoripoluille. Maastot eivät itselleni oleet kovin tutut, mutta näkyvyys eteenpäin oli metsässä hyvä, joten uskalsin pyytää Enniä siirtämään tamman raviin ja jatkoimme töyssyistä matkaa vanhoja traktorin jälkiä pitkin. Maasto oli hyvin vaihtelevaa ja saimmekin hieman mäkiharjoitustakin tammalle, joka näytti nauttivan metsässä menosta. Oivallisesti polun päähän oli muodostunut iso lammikko lumien sulaa, joten saimme vesiesteenkin! Hieman tamma alkoi epäröimään lätäkön lähestyessä, mutta laukalla siitä sitten mentiinkin läpi takaisin kunnon hiekkatielle. Ravasimme hetken matkaa, kunnes pyysin Enniä siirtämään tamman laukkaan. Laukkasimme tietä pitkin jonkin matkaa, kunnes siirsimme tamman ravin kautta käyntiin ja kävelimme loppumatkan tallille.

Estevalmennus, valmentajana VRL-13703
Saavuin Teilikorpeen hämäränä, talvisena iltapäivänä. Tämä oli ensimmäinen vierailuni kyseisellä tallilla, ja katselin uteliaana ympärilleni autosta noustuani. Valaistun pihan toisella puolella oli pitkä rakennus, jonka ikkunat kylpivät kodikkaassa valossa. Päättelin rakennuksen talliksi, ja lähdin astelemaan sitä kohti. Ovelle päästyäni huomasin tallin vieressä olevassa aitauksessa muutaman hevosen siluetin katsovan minua ja puhaltavan lämmintä ilmaa sieraimistaan tänä kylmänä, pakkasen täyteisenä iltana.

Tallissa huomasin heti Ennin, joka varusti parhaillaan käytävällä pörröistä suomenhevostammaa. “Moikka, sä oot varmaan Enni?” varmistin naiselta. Hänen vastattuaan myöntävästi kysyin vielä: “Ja tää söpöläinen on vissiin Kettu?” Enni nyökkäsi taas, ja ryhtyi kertomaan tammasta samalla sitä varustaen. Samalla kyselin toiveita illan valmennukseen liittyen, sekä jo ennalta suunnittelemistani tehtävistä.

Ulkona vallitsevasta pimeydestä huolimatta ihanan valoisaan ja tilavaan ratsastushalliin päästyämme kerroin Ennille, että hän voisi lämmitellä Ketun sileällä itsenäisesti samalla kun minä rakentaisin esteitä. Tämän päivän suunnitelmissa olisi hypätä erilaisia kaarevia linjoja, sekä niihin yhdistettyjä ympyröillä tehtäviä hyppyharjoituksia. Rakensin lyhyen sivun kulmien lähelle kaksi perinteistä pystyä, joilta jatkettaisiin suoraan lävistäjälle. Lävistäjällä oli okseri, seuraavalla lyhyellä sivulla pääty-ympyrällä oli kolme pienehköä pystyä. Näiltä pystyiltä jatkettiin vielä “kaarevalle lävistäjälle” joka sisälsi vielä kaksi estettä.

Pari verryttelyhyppyä ympyrätehtävän pienille pystyille otettuaan Enni ja Kettu saivat alkaa tulla tehtävää. Kettu laukkasi turhan vauhdikkaasti ja hypyt alun kaarevalla linjalla olivat turhan maahansidottuja ja hätäisiä, mutta parilla voimakkaammalla pidätteellä Enni sai hiljennettyä tamman vauhtia kohtalaisen hyvin. Ratsukko suuntasi nyt lävistäjälle, jolla ei ilmennyt suurempia vaikeuksia. Ympyrätehtävässä Enni joutui laittamaan kaikki taitonsa peliin, jotta Kettu ei ajautuisi liikaa esteiden ulkoreunaan. Seuraava, kaarevammaksi tehty lävistäjä sujui ratsukolta vaikeuksitta. Tehtävää treenattiin vielä jonkin aikaa molemmista suunnista, erityisesti hiottiin ympyrällä olevien esteiden ylitystä ja alkuradan kaarevaa linjaa. Lopputunnista Kettu laukkasi jo esteidenkin välissä rehellisesti pyöreänä ja rauhallisena, ja saatoin tyytyväisenä päästää ratsukon loppiverkkailemaan.

Estevalmennus, valmentajana VRL-13703
Muutama päivä ensimmäisen Teilikorvessa pitämäni valmennuksen jälkeen saavuin tallille uudestaan, valmentamaan samaa ratsukkoa kuin edelliskerrallakin. Päivä oli jälleen jo ehtinyt pimetä paikalle päästessäni, sillä oman tallin hoitamisessa oli taas kulunut kiitettävästi aikaa. Lapin pimeydessä kuitenkin oli jotain taianomaista, ja jollain tavalla jopa nautin siitä. Hevoset rouskuttivat heinää tarhoissaan kuten viime kerrallakin, ja talliin astuessani pesukarsinassa Kettua varustava Enni oli juuri saanut hevosen valmiiksi.

Hetken jutusteltuamme olimme valmiita siirtymään maneesiin. Ratsukko sai taas verrytellä itsenäisesti, samalla kun minä rakensin esteitä. Tänään tarkoituksena olisi treenata innareita, sekä mahdollisesti erilaisia sarjoja. Rakensin jumppasarjaan seitsemän estettä, joista joka toinen oli sokeripala-kavaletti. Esteitä lähestyttäisiin ravissa, laukka saisi nousta heti ensimmäisen osan jälkeen. Parin askeleen päässä jumppiksen viimeisestä esteestä oli muita sarjan osia suurempi okseri. Tältä jatkettaisiin vielä laukassa seuraavalle pitkälle sivulle, jolla olevalla loivalla kiemurauralla hypättäisiin vielä kahta pystyä.

Innarin kohdalla ongelmaksi osoittautui vauhti. Kettu ei olisi millään malttanut lähestyä esteitä ravilla, ja nosti hätäisen laukan monesti jo monta metriä ennen ensimmäistä hypättävää osaa. Ennin tuli keventää kuin hidastetussa filmissä ja ajatella ratsastavansa yhtä hitaasti kuin käynnissä. Näin Kettu saatiin pikkuhiljaa tajuamaan, että esteille ei pääsisi, mikäli vain kaahottaisi pää kolmantena jalkana. Jumppis itsessään sujui hyvin, ja sen jälkeen tulevan okserinkin yli Kettu leiskautti leikiten. Loivan kiemurauran esteet sujuivat ratsukolta hienosti, ja loppuvalmennus keskityttiinkin lähinnä jumppasarjaan ja sitä seuraavan okserin hiomiseen. Lopuksi annoin Ennille ja Ketulle vuolaat kehut, ja annoin ratsukon alkaa loppuverkkailemaan.

Kouluvalmennus, valmentajana Sissi Pietinen
Ratsukko hölkkäili maneesissa kun saavuin paikalle. Ensimmäisenä kiinnitin huomiota tamman tapaan lahnustaa eteen päin. Kaikki suomenhevosellekin ominaisesta terävästä liikkeestä oli haihtunut ilmaan. Vaadin ratsastajaa tekemään paljon siirtymisiä monipuolisesti niin ettei tamma pystynyt ennakoimaan tulevaa siirtymistä. Alkuverryttelyssä teimme myös hiukan pohkeen väistöjä ja sulkutaivutuksia aktivoidaksemme takaosaa työntekoon.

Pikkuhiljaa alkoi ravikin muistuttamaan jo ravia, joten siirryimme laukkaverryttelyyn. Kettu oli alkuun hiukan jähmeä suusta ja tahtoi vain vyöryä eteenpäin, mutta onneksi se osottautuikin yllättävän ketterälksi. Ratsastimme hetken voltilla ja vaihdoimme suunnan niin että vähän verryttelyä toiseenkin suuntaan. Verryttelyn jälkeen alkoi varsinainen viritystehtävä, eli volttikahdeksikkoa ja aina silloin tällöin ratsastettiin laukanvaihto, eli ihan kokoaikaa ei tehty laukan vaihtoja, vaan hetki työskentelyä ja sitten vaihtoon. Vaihtoa ei aina edes tehty keskeltä, vaan joskus voltti lipsahti sivuun, mutta se ei meitä häirinnyt.

Hetken työskentelyn jälkeen jatkoimme laukassa avotaivutusta uraa pitkin ja Enni pääsi hellittämään ohjista ja istumaan syvälle satulaan. Tästä meidän oli helpompi jatkaa varsinaiseen ongelmaan eli lisättyihin askellajeihin. Hetken haimme saman kaltaista tuntumaa kahdeksikolla avotaivuksella kuin laukassa ja kun yhteinen sävel löytyi aloimme ratsastamaan lävistäjiä. Ohjeistin tekemään ensin lyhyen radan lävistäjiä, niin että saa loppuun muutaman askeleen pohkeenväistön, jotta hevonen tulee lapa eikä pää edellä uralle. Tällä tavoin Ketulla on myös tekemistä enemmän. Alkuun ajatellaan avotaivutusta sieltä rauhassa suoristutaan ja asetusta uuteen kierrokseen ja uutta sisäpohjetta läpi jotta päästään väistöpätkään.

Lyhyellä lävistäjällä asiat tulivat aika nopeaan tahtiin eteen ja itse eteen ratsastus tuli kuin kaupan päällisenä, eli Ennin ei arvinnut nähdä vaivaa siihen, mutta kun vaihdettiin pitkälle lävistäjälle sai nainen jo vähän työskennellä tammansa kanssa. Kettu painui heti kuolaimen alle, jos Enni jäi ohjiin kiinni, joten keskivartalon hallintaa parantamaan, niin hyvä siitä tulee. Valmennus lopetettiin eteen alas ratsastukseen.

Valjakkovalmennus, valmentajana Pierre
Kettukarkin valmennus pidettiin tänään hieman erilaisissa tunnelmissa, sillä tänään tamman vakituinen kuski jätettiin sivummalle ja hyppäsin itse ohjaksiin, eli valmennuksessa keskityttäisiin vain ja ainoastaan hevoseen. Tamma oli erittäin kepeäliikkeinen liitäessään uralla kärryt perässään. Se ei pullikoinut vastaan, vaan teki mitä pyydettiin erittäin hyvällä työhalulla. Tein alkuverryttelyissä erikokoisia ympyröitä ja muita kaarevia tehtäviä, joilla sain tamman asettumaan paremmin käännöksissä. Tarkkuusajoa olisi tänään luvassa ja aloitimmekin varsin helpolla tehtävällä, joka koostui kahdesta kartioesteestä ja lyhyestä puomikujasta. Ohjasin Ketun ensimmäisten kartioiden välistä, eikä tämä tuottanut ongelmia, sillä olin tarkoituksella jättänyt kartioiden väliin rutkasti tilaa. Käännöksen jälkeen suoristin tamman rivakasti, jotta sekä hevonen että kärryt ehtisivät kääntyä puomikujalle, jonka tulimme ensimmäisellä kerralla käynnissä. Kettu asteli erittäin varmasti puomien välissä ja nosti uudestaan ravin heti luvan annettuani. Myös toiselle esteelle tamma kääntyi hyvin ja hallitusti, eikä hevonen tai kärryt meinanneetkaan hipaista leveälle sijoitettuja kartioita.

Lisäsimme hieman haastetta kaventamalla kartioiden välejä, tekemällä kartioita edeltävistä ja seuraavista käännöksistä tiukempia sekä tulemalla tehtävän kokonaisuudessaan ravissa. Tamma ei onneksi haasteita kavahtanut, vaan se näytti nauttivan kartioiden välissä pujottelusta. Ahtaalla puomikujalla se liikkui hieman arastellen, mutta pari kertaa sitä eteenpäin hoputettuani liikettä löytyi aiemman tavoin. Valmennuksen loppuun teimme vielä tarkkuusajoa kahdeksikolla, johon oli sijoitettu kierrettäviä kartioita. Tässä tehtävässä laukanvaihdoista muodostui se hankalin osuus ja itse esteistä tamma suoriutui mallikkaasti. Parilla ensimmäisellä kerralla jouduin vaihtamaan laukan joko käynnin tai ravin kautta, mutta aivan loppuun saimme tehtyä myös pari puhdasta vaihtoa suoraan laukasta.

Kouluvalmennus, valmentajana Jesy
Saavuin Teilikorpeen tapani mukaan muodikkaasti myöhässä ja löysin Ennin ravaamassa ihan syötävän suloisen tammansa kanssa kentällä. Pahoittelin myöhästymistäni ja jäin hetkeksi seuraamaan ratsukon työskentelyä. Kettu vaikutti hieman hitaalta pohkeelle. Ohjeistin Enniä ratsastamaan paljon temponmuutoksia ja siirtymisiä käynnin ja ravin välillä. Tamma vaati selkeästi hieman öljyämistä, mutta rupesi toimimaan nätisti pienen tovin jälkeen. Ratsukko otti vielä laukkaa ennen varsinaisen työskentelyn aloittamista.

Lyhyiden välikäyntien jälkeen ryhdyimme työskentelemään. Olimme aiemmin Ennin kanssa puhuneet valmennuksen painottuvan lisättyyn raviin. Ihan ensimmäisenä pyysin ratsukkoa ratsastamaan lisättyä ravia yhden halkaisijan verran. Heti ensimmäisestä eteen ajavasta avusta Kettu menetti muotonsa ja lähti vain kiihdyttämään tahtia. Se yritti selkeästi livistää työnteosta, vaikka Enni yrittikin saada sitä kuriin. Enni mainitsikin, että jotain tällaista saattaisi alkuun sattua, mutta kyllä se siitä aina toistoilla oli toimimaan jollakin tapaa lähtenyt. Kun Kettu oli saatu takaisin ruotuun, yritti Enni uudelleen; tällä kertaa ihan minimaalisella muutoksella. Kettu meinasi protestoida liikettä, mutta ohjeistin Enniä ratsastamaan hevosen takaisin peräänantoon ja jatkamaan lisäystä. Muutaman toiston jälkeen tamma pidensi askeltaan jo nätisti. Kun pidennetty ravi sujui ratsukolta lennokkaasti, koitimme ihan ajan puitteissa myös lyhennyksiä. Lyhennykset sujuivat ratsukolta huomattavasti helpommin. Enni sai säilytettyä tahdin, vaikka askel lyhenikin.

Enni aloitti loppuverryttelyt Ketun kanssa kun olimme molemmat tyytyväisiä ratsukon suoritukseen. Ohjeistin ratsastajaa antamaan ihan reilusti ohjaa tammalle, jotta se saisi venyä ihan niin alas kun vain tahtoo. Annoin samalla hieman ohjeita ja vinkkejä seuraavia harjoituksia ajatellen. Jätin ratsukon kävelemään rauhassa loppukäyntejä.