Estevalmennus, valmentajana Jannica

Lauantaina ja sunnuntaina iltapäivällä oli vuorossa estevalmennukset reilun metrin tasolla Valtiaan ja Ennin kanssa. Ori oli minulle uusi tuttavuus, joten lauantaina tehtiin perustehtäviä ja sunnuntaille suunnittelimme vaativampia tehtäviä. Lauantaina vettä satoi taivaan täydeltä, joten kokosin esteitä maneesissa Ennin verrytellessä Valtiasta samalla. Valtias vaikutti tänään innokkaalta tekemään töitä, joten hyödynsimme aktiivista ravia puomitehtävillä, joita nostettiin kavaleteiksi vähitellen. Samoja tehtäviä saitte tulla myös laukassa siirtäessäni hieman välejä. Yhteistyöhaluinen ori selvisi kanssasi tehtävistä oikein hienosti ja pääsitte hyppäämään muutamia matalia verryttelyesteitä ympyrällä ennen välikäyntejä vielä. Ori reagoi oikein hyvin kääntäviin apuihin ympyrällä ja hyppy oli sujuvaa molempien osapuolten osalta.

Kävelyn jälkeen aloiteltiin varsinaisia tehtäviä, molemmilla pitkillä sivuilla oli suhteutetulla linjalla kaksi estettä, ensimmäinen pystyeste ja toinen okseri. Korkeudet pidettiin näin ensimmäisellä valmennuskerralla maltillisina ja hyppy kulki puhtaasti, keskityit tänään esteillä itsekin selkeästi paremmin kuin kouluvalmennuksessa. Matalilla esteillä ori olisi saanut jopa olla hieman aktiivisempi ja hypyt jäivät pikkuesteillä vähän laiskoiksi. Otimme lopputunnista myös muutamia erikoisesteitä, jotka ylittyivät kivasti. Myös oriin aktiivisuus parani, kun esteet nousivat. Lopputunnista ori pääsi vielä muutamien lihasjumien takia hyppäämään jumppaesteitä, jotta se olisi huomenna täydessä terässä esteiden noustessa. Matalilla jumppaesteillä oriin kiinnostus ei oikein tahtonut riittää, joten lähestymiset tehtiin ravissa. Keskittyminen parani kuitenkin huomattavasti ja hypyistä tuli energisempia, kun estekorkeus nousi.

Estevalmennus, valmentajana Jannica

Sunnuntaina aloiteltiin perusasioista, käynnissä ja ravissa tulemalla puomitehtäviä kaarevalla ja suoralla uralla. Puomien tilalle vaihdettiin ristikot ja lisäksi pääsitte hyppäämään kahdeksikolle pieniä verryttelyesteitä. Ennen käyntejä otettiin vielä teknisempää jumppatehtävää, johon kuului kolme ravipuomia, pystyeste, okseri, toinen pysty ja sarja kahdella esteellä. Sen jälkeen tehtävää vaikeutettiin ottamalla ravipuomit pois ja nostamalla rataa hieman. Valtiaalla vauhti kasvoi esteiden noustessa, mutta oma ratsastuksesi oli oikein hyvää ja maltillista esteiden välillä, eikä ori päässyt kiihdyttelemään yhtään enempää. Puomitehtävät sujuivat tänään oikein hyvin ja myös laukassa tullut estetehtävät menivät helposti.

Välikäyntien jälkeen jatkettiin verryttelyesteillä hetki, jonka jälkeen esteet nostettiin metrin korkeudelle. Loppua kohti okseri ja sarjan viimeinen este nostettiin 110 senttimetriin. Muutaman kerran tehtävän hypättyänne sait hetken kävellä ja kokosin lopputunnin tehtäväksi vielä suoran linjan kolmen esteen sarjasta, okserista sekä pystystä. Ensimmäisenä sijainneelle sarjalle sait ensin ohjeita suoristaa vähän paremmin ja kun lähestyminen alkoi sujua Valtiaan rauhoittuessa pääsitte hyppäämään koko viiden esteen radan. Pohkeet piti vauhdikkuudesta huolimatta pitää kiinni lähestymisissä, vaikkei orilla ollutkaan aikomuksena kiellellä. Loppua kohden pohkeiden paikka ja läheisyys paranivat ja ori lähestyi hyvin ja rauhallisesti myös okseria, jonne sillä oli aiemmin ollut kiireempi. Myös hyppyjen jälkeen pidit orin hyvin koossa ja laukan aktiivisena, muttei niin että vauhti pääsi kasvamaan. Puolipidätteitä käyttämällä ori alkoi kuitenkin rauhoittumaan ja keskittymään hyppäämiseen, jolloin sinullakin oli helpompaa selässä.

Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut miivi

Valtias-ori käveli uteliaan näköisenä minua vastaan hengitys huuruten kylmässä pakkasilmassa, kun kävelin tarhan poikki hakemaan sitä sisään. Orin päästyä luokseni napsautin riimunnarun sen riimuun kiinni samalla, kun rautias tutki taskujani herkkujen toivossa. "Turha toivo, senkin köriläs", hymähdin komealle raudikolle kun suuntasin sen kansa kulkumme kohti tallin lämpöä. Valtias käveli nätisti vierelläni löysässä narussa, sillä ei ollut kiire mihinkään tai tarvetta machoilla naapuritarhojen asukeille.

Tallissa riisuin ripeästi orilta sen loimen ja harjasin sen karvapeitteestä pahimmat pölyt pois, kirpeästä pakkassäästä ja ohuesta lumikerroksesta johtuen Valtias oli hyvin puhdas, mitä nyt siltä löytyi pari likaista länttiä edellisen yön makoilun jäljiltä. Nopeasti pääsin kuitenkin varustamaan orin ja suuntaamaan kulkumme kohti maneesia, jossa tarkoituksena olisi käydä hieman treenailemassa kouluratsastuksen saloja. Valtiaan kaltaisen orin kanssa olisi luultavasti ihana treenata kouluratsastusta, olin kuullut runsaasti suitsutusta sen taidoista, eikä kuulemani mukaan se ollut hullumpi ratsastaakaan. Ja olihan se upeaa. Valtias oli alusta asti niin hyvin avuilla, että en ollut varma, oliko allani oikeaa hevosta ollenkaan, vai ratsastinko jonkin sortin robotilla. Ei robotti kyllä näin hyvä voinut olla, totesin hymyillen. Rautias oli täydellisesti avuilla, en muistanut, milloin olisi nauttinut vierailla hevosilla ratsastamisesta näin paljoa. Muiden hevosten ratsastus oli normaalisti työtä, mutta nyt nautin niin paljon, että tämä ei tuntunut lainkaan työltä.

Teimmekin reilun tunnin tehotreenin. Tämän jälkeen palautin orin talliin, johon jätin sen kuivattelemaan kun lähdin etsimään. Enniä. Teilikorpeen olisi erään tallityöntekijän mukaan tulossa parin viikon päästä eräs ulkomaalainen nimivalmentaja. Itse olin joutunut harmikseni jättämään valmennukseen osallistumisen väliin, en etelärannikolta asti viitsinyt hevosta lähteä tuomaan valmennukseen. Sama työntekijä oli maininnut, että Valtias ei tähän valmennukseen osallistuisi. En juuri muiden hevosilla valmentautumisesta välittänyt, mutta valmentaja oli sen verran iso nimi, että Valtiaan kaltaisella huippusuomenratsulla olisi hyvä lähteä valmennukseen - siitä saisi jo omaan ratsastukseen niin paljon, että se olisi kaiken vaivan arvoista.

Päiväkirjamerkintä/valmennus, kirjoittanut miivi

Kiipesin Valtiaan selkään jo toista kertaa. Tällä kertaa vuorossa olisi itsenäisen ratsastelun sijaan kouluvalmennus ruotsalaisen huippukouluratsastaja Johannes Widlundin valvovan silmän alla. Meitä olisi samassa valmennuksessa lisäkseni kaksi muuta suomenhevosratsukkoa, Enni jonkun hevosensa kanssa sekä naapuritallilta jonkun matkan päästä saapunut kolmas ratsukko. En itse välittänyt vierailla hevosilla valmentautumisesta, siitä ei saisi mitään lisää omien hevosten suoritukseen, mutta näin nimekkään ja kehutun valmentajan silmän alle lähdin mieluusti - kuulemani mukaan Widlundilta tuli todella hyviä neuvoja omaan perusratsastukseen kaikentasoisille ratsukoille.

Jo ohjatussa alkuverryttelyssä koin ahaa-elämyksiä. "Ai se hevonen liikkuu näin kun mä teen näin" -tyyppiset elämykset yllättivät minut täysin, ammatikseni ratsastavana uskoin osaavani kaikki kommervenkit, mihin suomenhevosten kanssa pystyi. Jos olin ihastunut Valtiaaseen jo viime ratsastuskerralla, sain orin kapasiteetista nyt vielä enemmän irti. Imin ruotsalaisen valmentajan neuvoja itseeni tehdessämme laukkatyöskentelyä kahdeksikoilla, huomasin heti, miten pienenpienetkin muutokset, joihin en juuri ollut enää kiinnittänyt huomiota viime vuosina, kun asiat olivat niin tuttuja, vaikuttivatkin ihan eri tavalla, kun ne teki murto-osa sekunnin eri kohdassa liikettä. Valtias esittikin aivan upeita vastalaukkoja, se oli täydellisessä tasapainossa allani, ja vaihtoi laukan askeleessa kevyin avuin. Tästä huolimatta emme ajautuneet orin kanssa vastalaukkojen ja laukanvaihtojen joskus aiheuttamaan kierteeseen, jossa ratsu lähti tekemään näitä oma-alotteisesti.

Valtias oli täydellinen ratsu tähän valmennukseen. Näin osaavan orin kanssa asioita oli hyvä treenata - suurin osa omista hevosistani oli niin kovapäisiä, -suisia ja -kylkisiä, tai sitten muuten vain hieman hitaita, että niiden kanssa tämä valmennus olisi antanut minulle paljon vähemmän. Osaavan ratsun kanssa asioita oli kuitenkin ihan huippua treenata, rapsutin Valtiasta päästyäni alas sen selästä. Ori kaiveli taskujani ja hymähdin, "sulla on hei porkkanat tallissa valmiina, etköhän sä siihen asti malta odottaa."