Teilikorpi

Meriitit

Luonnekuvaus

Lähes jokaisella, ihmisellä ja eläimellä, on jokin persoonallinen tapa. Se saattaa olla niin pieni, ettei sitä huomaa. Vannin tapauksessa tämä persoonallinen tapa on monottaa joka ikistä kottikärryä oikealla (ei koskaan vasemmalla!) takasellaan, mikäli vain tarpeeksi lähelle pääsee. Ihmisiä tai muita eläimiä tamma ei ole koskaan potkinut, mutta ne kottikärryt. Ne kyllä saavat kyytiä. Ei siis kannata mennä siivoamaan tamman tarhaa tamman ollessa siellä, ellet halua jatkuvasti nostella kottikärryjä pystyyn.
Siinä ne persoonallisuudet sekä etenkin pahat tavat sitten olivatkin. Tai ainakaan mitään muuta ei tule mieleen. Vanni on hyväntuulinen, lupsakka ja helppo hoidokki, todella hyvä harjata, varustaa, kengittää, lääkitä ja mitä näitä nyt on. Ainoa varjopuoli on tamman taipumus nukahtaa, mikäli työ kestää kovin kauan tai tuntuu mukavalta (esimerkiksi klippauksen sekä hieronnan aikana neiti torkkuu taatusti). Taluttaessa Vanni seuraa vierellä nätisti, hörisee ja jutustelee kyllä hevoskavereilleen ja vähän muillekin eläimille sekä katselee kaihoisasti etenkin voikukkia. Ei tämä kuitenkaan lähde luvatta syömään, vaikka kuinka ne kauniin keltaiset kukkaset huhuilevat houkuttelevasti.

Hyväntuulinen, lupsakka ja helppo kuvaavat Vannia myös ratsuna. Se on perusnäppärä hevonen vähän joka lajiin, maailman turvallisin ja tasaisin hyppääjä sekä ihastuttavan yritteliäs (sekä yhä edelleen tasainen) kouluratsu. HeA/100cm sujuu leikiten, samaten helppo kenttäluokka. Vanni lähtee töihin korvat hörössä, oli edessä sitten omistajan vikellyskokeilu, hikinen tehotreeni kouluvalmentajan valvovan silmän alla, hurrrjan jännittävä yömaasto tai mitä tahansa muuta. Täydellinen luottohevonen vähän kaikkeen ja aivan kaiken tasoisille ratsastajille!
Liikkeet eivät ehkä ole näyttävät, mutta mukavat ne ovat. Ravikin on niin pehmeää sekä helppoa istua, että ei siinä mitään ostosteeveenomaista laihdutustreeniä pääse tekemään. Askeleet ovat pitkät ja suorat, Vanni ei kopsi kannoilleen tai muutenkaan liiku virheellisesti. Ja takaosa kyllä työntää, eikä tätä pääse muutenkaan laiskaksi moittimaan! Virtaa riittää, mutta myös malttia kuunnella ratsastajaa. Tamma on myös hirvittävän kärsivällinen sekä ymmärtäväinen ratsastajansa virheitä kohtaan, ja erityisesti esteillä se paikkaa ihan joka ratsastajan virheitä parhaan kykynsä mukaan. Sileätreenissä se tekee minimipanoksella, ellei ratsastaja tosissaan osaa pyytää korrektia pohkeenväistöä tai mitä nyt ollaankaan tekemässä.
Esteillä Vanni ei ole nopein eikä ketterinkään, vaikka kropassa on ihan riittävästi haitaria ja jalatkin toimivat niin, ettei enimmäisaika pauku. Tamma on kuitenkin todella tarkka ja varma, se korjaa virheitä hyvin ja tekee kiellotkin niin pehmeästi, että tämän selästä tipahtaminen tuntuu pikkuihmeeltä. Niin rata- kuin maastoesteillä Vannin rauhallinen varmuus valaa uskoa kehen tahansa, ja tämä onkin hevonen, jonka kanssa kuka tahansa uskaltaa hypätä muutakin kuin niitä maahan kaivettuja.

Ei ole ihme, että tämmöisen kullanmurusen kanssa kisaa mielellään. Toki myös ruusukkeen kuvat silmissä, mutta ihan vain yhteisten hyvien kokemusten vuoksi. Vanni ei ole moksiskaan pitkistäkään matkoista (siksipä se pääseekin aina reissuun seuraneidiksi, kun nuoria tai hermostuneita kuskataan jonnekin), uusissa paikoissa se on lähinnä hyväntahtoisen utelias; missä ollaan, keitä nuo ovat, mitä tehdään? Korvat eivät koskaan katoa, Vanni keskittyy aina käsittelijäänsä. Sen suorituksetkin ovat samanlaisia kuin kotosalla, vauhtia on ehkä aavistuksen verran enemmän. Etenkin kunniakierroksella, Vanni nimittäin rakastaa kunniakierrosten perinteistä Radetzky-marssia!

Mutta kierretään ne kottikärryt kaukaa.

Sukutaulu ja -selvitys

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

Päiväkirja