Teilikorpi

Meriitit

Luonnekuvaus

Maakahinen on ehdottomasti yksi omista suosikeistani. Jokaisessa tilanteessa herrasmiesmäisesti käyttäytyvän orin pystyy hoitamaan karsinassakin ilman sitomista, sillä se seisoo nätisti paikoillaan eikä hötkyile turhia. Ori on aina valmis harjaustuokioihin ja varmasti kehräisi jos vain pystyisi. Kaviot nousevat ja pysyvät ylhäällä omatoimisesti, eikä ori nojaa ihmiseen. Taluttaessa ja tarhassa ori ilmaisee uteliaisuuttaan ja mielenkiintoaan sivistyneesti, eikä jyrää ihmisen yli vaan kulkee kiltisti rinnalla.

Ratsastaessa mustalla orilla on yleensä virtaa vaikka muille jakaa, mutta siitä huolimatta se pysyy hyvin käsissä. Maakahinen ei karsasta työntekoa missään tilanteessa, vaan suorittaa tehtävät aina innolla. Suomenhevoseksi se on oikein toimiva kouluhevonen, vaikka ei ehkä sieltä taipuisimmasta päästä eivätkä liikkeetkään aina riitä. Ori kuitenkin pyrkii aina tekemään parhaansa, eikä pistä pahakseen toistoja tai helppoja tehtäviä.

Esteillä ori on selvästi parhaimmillaan. Kapasiteetti riittää korkealle ja ori lähtee aina mielellään hyppäämään. Vauhtia saattaa etenkin alkuun ja pienillä esteillä olla hiukan liikaakin, mutta se rauhoittuu selvästi kun esteet ja tehtävät vaativat enemmän keskittymistä. Esteillä Maakahisesta kuoriutuu ketterä ja sulava ratsu, joka toimii useimmiten hyvin yhteen ratsastajansa kanssa. Se on kevyt ratsastaa ja kuuntelee ohjeita tarkkaavaisesti. Maastoesteillä orin vahvuuksiin kuuluu vahva ja reipas laukka, jossa on hyvä edetä. Maakahinen menee rohkeasti veteen eikä säiky erikoisempiakaan esteitä sen enempää rataesteillä kuin maastossakaan.

Valjakossa ori on parhaimmillaan maratonosuudella. Se viihtyy hyvin kärryjen ja vaunujen edessä ja on helppo ajettava. Kouluosuus on aina silloin tällöin pieni kompastuskivi, mutta muuten se on loistava valjakkohevonen.

Sukutaulu ja -selvitys

i. Maakalainen oli kulomusta 162-senttinen isohko ori, joka teki leipätyönsä pääasiassa valjakkohevosena, mutta kokeili myöhemmin myöskin ratsupuolta. Siinä se ei kuitenkaan menestynyt läheskään niin hyvin kuin saavuttaessaan valjakkoajossa neljäkymmentä sijoitusta, joista peräti vajaa puolet voittoja. Maakalainen kilpaili vaativassa valjakkoajossa ja sen vahvuuksina tiedettiin hyvät kilpailuhermot sekä tarkkuusajossa hyvä keskittyminen. Muutenkin Maakalainen oli luonteeltaan yhteistyöhaluinen, hyvähermoinen kaveri, joka oli helppo ja kiltti hoitaa sekä käsitellä oriksi. Jopa astutustilanteissa ori oli kohtelias ja charmantti. Jälkeläisiä orilta jäi pitkän kilpailu-uran vuoksi vain kourallinen, jotka ovat kuitenkin kaikki kilpailleet menestyksekkäästi yleispainotteisina hevosina ratsu- ja valjakkopuolella. Maakalaisen kilpaura oli vähintään yhtä menestyksekäs ja ori pokkasi jopa neljä isomman kilpailun voittoa urallaan. Maakalaisen vanhemmat ovat myös yleispainotteisia. Ori on periyttänyt jälkeläisilleen taitojen lisäksi myös hyvää ulkonäköä ja varsat muistuttavat paljolti isäänsä.

e. Herkuva on kaunis kulomusta 155-senttinen tamma, joka on Maakalaisen tavoin tehnyt päätoimisen kilpauransa valjakkoajossa, mutta kilpaillen myös muutamia luokkia ratsastuspuolella. Vaativan valjakkoajon taitaja on luonteeltaan ajokkina herkkä ja hyvin keskittyvä, mutta hoitaessa rauhallinen ja seesteinen. Herkuvalta on tähän mennessä jäänyt vain muutama varsa, mutta tamma on yhä siitoskäytössä, joten tulevaisuus näyttää tullessaan millaisia niistä kasvaa. Tähän mennessä nämä kaksi ovat kuitenkin tehneet jo hyvää tulosta kisakentillä sekä valjakkoajon että ratsastuksen puitteissa. Kilpailu-uraansa tamma on jo lopettelemassa ja sen suurimmiksi saavutuksiksi valjakkoajon puolella ovat jääneet kaksi suomenhevosten mestaruusvoittoa sekä kosolti pronssisijoja. Herkuvan vanhemmat ovat yleispainotteisia ja etenkin emällä on hyviä tuloksia myös ratsastuspuolelta. Herkuvan syntyneet varsat muistuttavat emäänsä paljon ulkonäöltään, joskin se on periyttänyt isompaa kokoa kuin mitä itse on.

ii. Lanvettilainen oli 161-senttinen kulomusta ori, joka peri värityksensä omalta isältään Laventiinilta. Ori kilpaili yleispainotteisesti sekä ratsupuolella että myöhemmin vaativassa valjakkoajossa. Hyviä kilpailuhermoja periyttänyt ja omistanut ori oli myös käsitellessä helppo ja mukava. Ratsuna se oli reipas ja ajaessakin omasi energisen olemuksen, joka toisinaan saattoi olla haaste tarkkuusajossa. Lanvettilainen kilpaili ratsupuolella metrin esteratoja sekä helppoja koululuokkia startaten myös muutamia kenttäluokkia. Orin vanhemmat ovat kilpailleet myös yleispainotteisina ja etenkin emä Korintekijä tunnetaan kenttäratsuna. Lanvettilaiselta jäi siitoskäytössä jälkeläisiä vain kaksi, jotka ovat molemmat kilpailleet yleispainotteisina hyvät tulokset ja toimineet myös siitoskäytössä mallikkaasti. Lanvettilainen vietti kisaajallaan ansaitut eläkepäivät siitosuran loputtua ja pääsi vihreämmille nurmille muutamia vuosia myöhemmin.

ie. Metsäntaru oli KTK-II palkittu kulomusta 158-senttinen tamma, joka on periyttänyt varsoilleen paitsi ulkonäköä myös hyviä kilpailusaavutuksia, taitoa ja herkkyyttä. Tamma itse oli herkkä ja toisinaan aavistuksen myös junttimainen käsitellä, mutta ei kuitenkaan missään nimessä mitenkään haasteellinen. Uteliaan perusluonteen omannut tamma toimi varsoilleen hyvänä emänä ja kaikista neljästä kasvoi mukavia kilparatsuja sekä ratsastuksen että valjakkoajon puolelle, joissa tamma itsekin kunnostautui. Etupäässä Taru tunnettiin kuitenkin kenttäratsuna, joka välillä laajensi kokemustaan muidenkin alojen kisoihin. Suurkilpailuvoittoja tai saavutuksia ei Tarun elämään mahtunut, mutta sen jälkeläiset ovat pärjänneet sitäkin paremmin kilpailuissa. Tarun vanhemmat ovat molemmat yleispainotteisia hevosia ja hyvää kisatulosta tehneitä, isän ollessa suosittu KTK-II palkinnon ori Metsäläinen ja emän muotovalio Tarmari.

ei. Valtakuva oli tummanruunikko 157-senttinen valjakkohevonen, joka kilpaili myös ratsastuksen lajeissa jonkun verran. Ori oli luonteeltaan erittäin ihmisrakas ja sympaattinen periyttäen myös jälkeläisilleen hyvää luonnetta ratsastettavuuden ja hyvän ajettavuuden ohessa. Valtakuva pärjäsi myös näyttelyareenoilla hyvin keräten itselleen sertit muotovalioon ja ori kantakirjattiin lopulta siitokseen jäädessään, tosin vastoin odotuksia vain III palkinnolle. Valtakuvalta jäi kolme tunnettua jälkeläistä kisakentille, joiden lisäksi sillä on seitsemän nuoremman sukupolven varsaa. Valtakuvan suvusta löytyy useita hienoja nimiä, noista nostettakoot esiin muotovalioisä Loivalta sekä näyttely- ja valjakkomenestyjä emä Somakuva. Valtakuvan emä on kulomusta ja myös osa orin jälkeläisistä on perinyt tätä väriä sen ylitse.

ee. Herttalumo oli suvun pienimpiin yksilöihin kuuluvia hevosia. 154-senttinen kulomusta tamma hurmasi kaikki paitsi luonteellaan myös olemuksellaan ja se kantakirjattiin odotetusti jo nuorempana II palkinnolle. Varsottuaan esikoisensa tamma aloitti 4-vuotiaana kilpauran ratsastuksen parissa lähinnä esteitä ja koulua kilpaillen. Menestystä kertyi vuosi vuodelta ja tamma palkittiin myös yleislaatuarvostelun kakkospalkinnolla kisauransa päätettyään. Kenttäkilpailuissa tamma starttasi vain muutamia kertoja, mikä oli harmillista, sillä sen omat vanhemmat tekivät suosiotaan nimenomaan kenttäratsuina. Kestävyys ja innostus lajiin näkyi kuitenkin Herttalumonkin parissa suorituksessa siinä määrin, että tamman sukua näkee hieman vieläkin kenttähevosten tauluissa. Lumolta jäi varsoja siitosurallaan viisi, joista neljä on kilpaillut yleispainotteisesti ja yksi valjakkohevosena. Varsoista kolme on kantakirjattuja ja etenkin orivarsojen suosio siitoksessa on kasvussa koko ajan. Lumon vanhemmat ovat vaatimattoman suvun omaava Maakalumo sekä hyvästä käytöksestään tunnettu muotovaliotamma Herttaneiti.

Ⓒ Jannica

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

Päiväkirja